Se mitä tapahtui muutti minut lopullisesti

Kuva: Adam Monaghan

Kaikki alkoi keskiviikkona viime syyskuussa. Päätin lähteä kirjastoon pyöräillen, jonka jälkeen viettäisin loppuillan nenä kirjassa. Ajan pyörälläni Keskustorin kohdalla, kun eteeni hyökkää kuvausryhmä. "Anteeksi, saadaanko me häiritä hetki?" mies kysyy. No, koska minulla ei nyt mikään suurempi kiire ollut, suostuin. Mitäköhän ne oikein tekevät?" Me haluttaisiin tietää, mikä on sun suurin unelma tai haave?" Ai. Okei. Tuli vähän äkkiä tämä. Niitä on kyllä monta … mutta yksi… itse asiassa… Olen viime aikoina tutustunut burleskiin ja olisi aika törkeän hienoa tehdä burleski-esitys. Siinä pääsisi ylittämään itsensä aika reippaasti. Mies innostuu, "Tuohan on ihan törkeän hieno haave! Me otetaan susta kuva ja sun yhteystiedot ylös ja otetaan yhteyttä, jos pääset mukaan Hartwall Jaffa Sauma -hankkeeseen, josta tehdään keväällä myös televisio-ohjelma."

Täytän paperin, hymyilen kameralle ja ajattelen, että kuinkahan monta kertaa elämässäni olen kuullut tuon "Me otetaan yhteyttä"-lupauksen ja sanon sen ääneen. "Eihän sitä koskaan tiedä", mies sanoo. Kyllä minä vaan tiedän, totean, toivotan hyvät päivänjatkot ja suuntaan kirjastoon, miettien, että on se minun elämäni välillä todella kummallista. Mutta ihan kiva, että tällainen hanke on olemassa. Kiva, että edes jonkun unelma toteutetaan. Tällaisena aikana se on ihan hienoa.

Joulukuun alussa puhelimeni soi. "Hei, haastattelinko sua syksyllä Tampereella? Haluaisitko vielä tulla mukaan Jaffa Saumaan ja toteuttaa unelmasi?"

Viuhkatanssi varasti sydämeni

Saumani oli siis burleski-esityksen tekeminen. Alkuhaastattelu tapahtui Punavuoren Putiikissa, jossa kerroin vähän, milloin olen tutustunut burleskiin ja miksi haluan tehdä burleski-esityksen.

Ensikosketukseni burleskiin tapahtui huhtikuussa 2009 Emilie Autumnin keikalla Nosturissa. Yksi Bloody Crumpetsin jäsenistä on Veronica Varlow, joka varasti sydämeni viuhkatanssillaan. Päätin tutustua ilmiöön vähän paremmin ja syyskuussa kävin myös Circus Meets Burlesque -tapahtumassa vähän katselemassa ja tutustumassa. Mainitsin miehelleni asiasta ja hän innostui minun innostuksestani niin, että lähetti minulle Hello Kitty -tasselit.

Ensimmäisen burleskiesityksen nähtyäni ainakin minulle kävi niin, että paloin halusta päästä lavalle esiintymään. Jos ne kaikki ihanat naiset ja miehet pystyvät siihen, niin miksen pystyisi minäkin? En vaan todellakaan tiennyt mistä aloittaa ja tyytyisin kyllä ihan vaan katselijankin rooliin.

Marie Antoinette -esitys valmistuu

Kun matkustin Helsinkiin Jaffa Sauma -ohjelman merkeissä, sain (vihdoinkin) tavata Helsinki Burlesquen Petra Innasen, joka myös Bettie Blackheartina tunnetaan. Keskustelimme hahmostani ja esityksestäni. Petra antoi vinkkejä esityksen suunnitteluun ja Punavuoren Putiikin Tyra Therman suunnitteli kanssani pukua. Olin parin viikon ajan viettänyt hyvin paljon aikaa Sofia Coppolan ohjaaman Marie Antoinette -elokuvan parissa ja halusin suunnattomasti tehdä Marie Antoinette -aiheisen esityksenkin. Ja tätä ajatusta lähdettiin sitten toteuttamaan.

Matkustin Helsinkiin seuraavan kerran alkuvuonna helmikuussa. En todellakaan tiennyt mitä odottaa, mutta aavistelin sen liittyvän jotenkin samana viikonloppuna järjestettävään Helsinki Burlesque -festivaaliin. Ja se mitä tapahtui, muutti minut lopullisesti.

Sain kunnian tavata amerikkalaisen burleski-taiteilija Michelle Baldwinin, eli Vivienne VaVoomin, joka on kirjoittanut kirjan Burleskin Paluu. Ihana Vivienne opetti minulle liikkumista ja esiintymistä ja valoi minuun uskomattoman itsetunnon. Uskomattoman ihana nainen, sanat eivät riitä kertomaan miten kiitollinen olen hänelle. Oloni ei ole KOSKAAN ollut niin säteilevä kuin tuon illan jälkeen. Kotimatka linja-autossa meni onnesta itkiessä. Tämän jälkeen tiesin pystyväni ihan mihin vaan.

Esitykseen oli 11 päivää ja no päivät kuluivat harjoitellessa. Kävin esityksen läpi ainakin kaksi kertaa päivässä itsekseni, muokkasin sitä hieman ja lisäsin juttuja, joita itse halusin tehdä. Muutama päivä ennen esitystä meinasin tipahtaa tuolilta, kun sain tietää, että lavalla olisi minun lisäkseni myös Suomen burlesque-legendoja. Hyvänen aika, uskomaton kunnia! Mitä ihmettä olin tehnyt ansaitakseni tämän?! Jos ei aiemmin jännittänyt, NIIN NYT JÄNNITTI!

Ensiesitys

Esiinnyin Burlesque-illassa 17.2.2010 ravintola Dubrovnikissa Helsingissä. Olin psyykannyt itseni täysin rauhalliseksi. Ainoa mistä olin huolissani oli se, miten yleisö viihtyisi esityksessä. Olin aivan häkeltynyt kaikesta positiivisesta palautteesta, jota sain esitykseni jälkeen. Vaikka esiinnyin muille, minun täytyy myöntää yksi asia: Ennen kaikkea minä tein tämän esityksen itselleni. Se on minulle selviytymiskeino ja tapa päästä eroon muiden minuun suuntaamasta kauneuskäsityksestä ja siitä ajatuksesta, etten ole kaunis ollessani vain oma itseni.

Jatkanko burleskin parissa edelleen? Totta ihmeessä jatkan. Ja vaikka en välttämättä enää lavalle pääsisikään (mikä ei ole mahdottomuus), järjestetään Suomessa nykyään todella paljon tapahtumia, joissa aion mahdollisuuksien mukaan käydä. Tämä oli todellakin kokemus, jonka tarvitsin... ja jota en koskaanikinämilloinkaan unohda.

Jos sinulla on haave, jonka haluat toteutuvan, suosittelen ehdottomasti hakemaan Jaffan Saumaa. Sain tehdä yhteistyötä uskomattoman hauskan ja minua tukeneen kuvausryhmän kanssa (kiitos Sam, Katariina, Niina ja kaikki erinäiset kuvaajat ja äänimiehet!!!!!) ja takanani oli uskomaton tukijoukko (kiitos Helsinki Burlesque, Punavuoren Putiikki ja Vivienne VaVoom!!!!!!!). Lainaan Barack Obaman sanoja nyt: "Humbled."

Kiitos.

Hanna Harri